Valoa tunnelin päässä!!

Näinkin voisi sanoa! Vihdoinkin melkein vuoden tauon jälkeen meille suunnitellaan ja ihan oikeasti meinataan myös toteuttaa pentusuunnitelmia! Esmen kanssahan ne ovat vain olleet rukoilua, itkua, kiristystä, lahjomista ja uhkailua.. pentuja ei vaan tule, eihän tuo enää edes juokse (viimeisin juoksu helmikuulta..).

Totta tosiaan meidän Pinkki on löytänyt itsestään sisäisen naisen joka viikko ja nyt se saa sulhasen vieraakseen pirokin näyttelystä!! Hurjaa, edellinen pentue syntyi siis kissalassamme 02.12.2007...

Kotiinkin olisi aivan järkyttävä hinku saada ihan OIKEA naaras joka niitä pentuja tekisi eikä tuollaista lehmäkuvioista pirua joka vain irvistelee pöytien alta ja huutaa kita ammollaan jos kolli hiemankaan lähestyy väärästä nurkasta (kiitos laura kiitos.. :D )
Pelkään että taidot ruostuu kun ei pääse kätilöimään!! Edellistäkään pentuetta ei paljoa kätilöity kun meni keisaroinniksi ja en voi sanoa muistavani niistä kauhun sekaisista 12viikosta oikeastaan mitään minä aikana syötin, pissatin, kakatin, punnasin, pidin lämpimänä, hautasin ja menetin ja sain elossa pidettyä 1 pojan. Mitään muistikuvaa mistään ei oikeastaan ole koska tuo aika oli elämäni kamalin aika ja kaikista ponnisteluista huolimatta sain pidettyä yhden pienen taistelijan elossa. Tosin olen edelleen sitä mieltä mitä aikaisemminkin että ehkäpä kaikki olisi mennyt toisin JOS Metu olisi avattu nopeammin kuin 30min sen jälkeen kun se nukutettiin!!!!!

Hinkun synnytyksistäkään ei paljoa tietoa karttunut, se oli niin tehokas mamma että hoiti itse kaiken ja mies innokkaana avustajana hoiti toisella kertaa Hinkun kanssa homman kotiin.. sillä onkin enemmän synnytyksestä kokemusta kuin minulla :D

Odotankin oikeastaan innolla sitä että saisin jostain omasta pentueestani ihan iki oman kasvatin meille kotiin asumaan, tahdon sen seuraavan olevan juuri SE, itsekästä ehkä juu mutta kun kotona on näitä jotka ovat tulleet puhtaasti siksi silloin aikoinaan kun ne vaan oli niin ihania tai juuri se pentu könysi syliini tai kun pieni ressu on ainoa jolla ei ole kotia. Jokainen meidän kissa on minulle SE tärkein mutta nyt yritän ajatella kasvatustani, yritän löytää jatkoon juuri sen mikä kolahtaa ja jonka oikeasti voin ja pystyn jättämään kotiimme kasvamaan enkä sijoittaa.
Jokainen sijoituskotini on kultaakin tärkeämpi minulle ja jokainen sijoituskotini on aivan omaa luokkaansa, maailman parhaat kodit olen "kissoilleni" löytänyt mutta nyt vain olisi se aika että kotiinkin olisi kiva saada oma kasvatti ja naaras jonka kanssa kokea syntymis ihme ja pentujen hoito... Esmestä siihen tuskin koskaan on, ihan vain piruuttaan se tuon tekee :D

Olen innoissani varsinkin Pinkin astuttamisesta, se on oma kasvattini ja omasta mielestäni harvinaisen onnistunut tulos yhdistelmästä josta lähdin hakemaan sitä suklaata naarasta. Olen tyytyväinen päätökseeni astuttaa Sani Pikkusella :) Mysti on taas täydellinen valinta sulhaseksi Pinkille, se täydentää hienosti Pinkin vikoja ja toivon että sieltä tulisi sylin täydeltä suklaata... NAM!

Myös Lolan astutus tulee ajankohtaiseksi Joulun jälkeen, mietin kauan sulhas valintaa Lolalle mutta totuus on että sen neidin profiili on ehkä oikeasti maailman kamalin (se on pöllitty jonkun Burmalta...) ja koska Pikkusen profilikaan ei ole mikään maailman suorin niin päädyin pitkän mietinnän jälkeen Mystiin. Mystillä on parempi profiili kuin Pikkusella ja sen leuka on huomattavasti vahvempi kuin Lolalla tai Pikkusella... tämän vuoksi nyt vielä kärsin ja nukun yöt korvatulppien kanssa enkä vie suklaanassultani palleja, säästän sitä Kitinälle ensi kevääksi ;)