Kello on 05.15 perjantai aamuna ja joku fiksu on edelleen ylhäällä.... en ole sänkyyn edes vilkaissutkaan vaikka tiedän että Esme siellä edelleen odottaa peiton alle pääsyä :p
Ajattelin että jospa valvoisin tämän yön niin perjantaina maistuisi sitten uni ja jopa nukkuisin ennen näyttelyä, yleensä se pe-la välinen yö menee täysin valvoessa kun täältä preeriasta on ihanan pitkä matka joka paikkaan :D Saahan nähdä kuin käy, osaanko sittenkään päivällä nukkua tahi illalla vai vedetäänkö unettomana 48h putkeen :D Nyt pitäisi Virenin olla naurattamassa mua RUROKissa jos en ensikään yönä saa nukuttua... mahtaa tulla mukava lauantai päivä! Tosin mua jo nyt ramasee siihen malliin että varmaan puolen päivän jälkeen vetäisen kunnon päikkärit... täytyy vähän hyvitellä Esmelle joka joutuu nukkumaan nyt ilman peittoa muiden kanssa kasassa :p
Kakarat kasvaa kohisten, ihan kommelluksitta ei kuitenkaan Trikozol kuurin loppuminen mennyt.. joko pennut saivat pennunkatsojan mukana masupöpön tai Trikozolin jälkitautina saimme varsin sitkeän ripulin! Noh nyt on Tysoliini kuuri tiistaihin saakka ja enää ei silmissä kirvele aamuisin kun pentuhuoneeseen pakkautuu eli lääke tepsii, sen kyllä huomaa nappuloissakin kun on taas virtaa. Nyt toivon että tämä olisi oikeasti tässä ja päästäisiin ennen vappua rokotuksille, sen jälkeen koittaa ikävä arki ja lapset alkavat lentää maailmaan...
Vaikka tämä aika näiden kanssa on ollut äärettömän raskas, raskain sitten Metallicojen niin pakko tunnustaa että ihan järjetön ikävä tulee näitä mukeloita silti! Nämä ovat luonteeltaan tähän mennessä ehdottomasti ihanimmat pennut mitä meillä on ollut ♥
Jokainen on luonteeltaan niin erilainen mutta kuitenkin yhtä aikaa niin samanlainen!
Leo on aivan totaallinen hurmaaja, se saattaa istua sylissä montakin minuuttia ja tuijotella vain silmiin, se kehrää kovaa ja kauan ja on oikeasti aivan järkyttävän hurmaava lapsi.
Mörkö on oikea sylitakiainen, sen rukki hurahtaa käyntiin pelkästä katseesta ja se voisi istua sylissä tuntikausia.
Bertta on taas ikuinen viipottaja, aina liikkeessä ja menossa, omistaa aivan järkyttävän hullunkurisen äänen!! Sitä ei voi kuvailla vaan se täytyy kuulla itse, ehdottomasti pentueen reippain lapsi, johon se alle 2viikkoisena jumppasi pitkin pesää kun muut vetivät maitoa tissistä lärviin!
Emil on hirmuisen ihmisrakas poika, se on myös perusluonteeltaan muita varovaisempi, se mielummin ensin katsoo mitä muille käy ja ryhtyy sitten itse tuumasta toimeen.
Kukaan ei vaan tunnu haluavan meidän Emiliä... :(
Lana on ehdottomasti porukan itsenäisin, se on myös vähän sellainen juro... jurottaa aina yksin jos sitä ei oteta leikkiin mukaan ja on kauhean totinen lapsi, aina kulmat kurtussa ja näyttää kantavan kaikki maailman murheet olkapäillään :D
Ja sitten on meidän RuuRukkanen... mitä siitä voi sanoa; liikuttavan huvittavan suloinen lapsi ♥
Elämän tehtävänä ihmistenpesu ja kimpoilu sinne ja tänne, karsastavat silmät on ehkä maailman hellyyttävin piirre ainakin tässä kakarassa, pitäisin ehdottomasti itse jos siinä olisi jotain järkeä :D
Kaiken kaikkiaan lapset on ihania, ja kohta tarpeeksi isoja lähteäkseen pois :(
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti