Kaikenlaista kiirettä

On ollut viimeiset parisen viikkoa suht menoa ja meininkiä täynnä joten kauheasti ei ole kuvien lisäksi tänne ehtinyt oikeastaan mitään postaamaan! Porukoiden muutto toiselta paikkakunnalta, Tiuhtin kanssa ell juokseminen ja Facebookin farmipelit on vieneet sopivasti aikaa, ai miten niin koukussa?? :D

Noh aloitetaan eka niistä mukavista asioista, Tiuhti kävi vielä kertaalleen ell tapaamassa tällä kertaa Halosen Pekkaa. Pekka totesi kissan terveeksi vaikka se kuulostaakin pieneltä porsaalta ja teki sille diagnoosin: Löysä kitalaki. Hyvin yleinen koirilla kissoilla ei niinkään mutta kun mitään varsinaista ongelmaa ei löytynyt ja nielukin oli kunnossa tämä oli "sellainen arvelen että näin voisi olla" diagnoosi. Tyydymme siihen tällä hetkellä täysin, Tiuhtin meno on piristynyt hurjasti, ruokahalu kasvanut ja se alkaa taas olla oma itsensä, tiedä mikä sillä nyt taas vaihteeksi oli.

Kun oli Tiuhtista päästy selvyyteen ja tultiin kotiin tulikin meitä ovelle vastaan Annikki yksisilmäisenä, toinen silmä täysin ummessa ja turvonnut. Vähän kun raotti niin mätää tuli vaikka muille jakaa joten ei kun luuri kouraan ja soittamaan pikapika aikaa Tuhatjalkaan, onneksi päästiin vielä samalle illalle. Diagnoosina silmätulehdus ja mukaan tuubi silmälääkettä. Nyt on lapsella taas molemmat silmät auki ja meno jatkuu päättömänä.

Sitten voidaankin mennä siihen tämän viikon paskimpaan uutiseen eli tuohon meidän Emil Epätoivoiseen.... epäilykseni osui oikeaan ja emil on kuin onkin siitoskyvytön.
Olen pitkään seurannut sen pippelin pesupuuhia kun jostain syystä se ei ole ollut samaa kuin muilla, emil ei koskaan tuuleta matostaan eikä matonen koskaan tule esiin kuten muilla pojilla :D (tuntuupas tämä pervolta puhua toisen matosesta mutta....mullahan ei ole sitä elämää)
Nyt onkin sitten käynyt ilmi että Emilin pippelistä puuttuvat väkäset jotka aiheuttavat astumistilanteessa naaraan huudahduksen sekä Emilillä ei vain seiso, eli kun normaalisti uroksen pippeli on kova ja tanassa Emilin matonen onm löysä kuin spagetti ja roikkuu velttona, ell arveli sen olevan kauniisti sanottuna epämuodostunut ja sillä tuskin koskaan astutaan yhtäkään misukkaa.

Voitte arvata oliko vitutuskäyrä korkealla, on se edelleen mutta toisaalta täytyy muista että Emilin alku elämään oli todella rankka ja varmasti osansa tähän tekee mamma Evan lääkitseminen odotusaikana, toisaalta sekin oli pakko tehdä muuten Evaa ei olisi.

Hyvin onnellinen olen että Emil on elossa ja se pystyy pissaamaan kuitenkin täysin normaalisti, ell arveli että voihan pippelin kasvu ja kehitys olla hitaamman puoleista mutta ei antanut oikeastaan yhtään toivoa eli siinä meni sitten sekin linja minulta... tuntuu tää kasvatus tällä hetkellä olevan täysin arsesta!

Olisihan minulla toki mahdollisuus varmasti neuvotella Leon käytöstä mutta toisaalta minulla ei olisi sille tyttöä ennen ensi vuotta ja olen antanut luvan Leon kastroinnille heti kun omistajat sitä haluavat, Leohan on periaatteessa vain lemmikiksi mennyt ;) Toisaalta taas voisin astuttaa Annikin Leolla... en tiedä, en taas halua että Leo alkaisi kollitella kotonaan tytön näkemisen jälkeen yhtään ja se voisi käydä leikkaamattomana näyttelyissä... että pitääkin olla sitten vaikeaa :D

Viimeinen toivo on sitten Bertta ja Hanna, Hannalla kuitenkin on ajatuksissa Bertan astuttaminen joten taidampa hyökätä sitten niiden lasten kimppuun aikanaa! :D

Kaikesta huolimatta Emil pysyy kotonamme rakastettuna kastraattina ja käy silloin tällöin sitten näyttelyissä kunhan tuosta vielä kasvaa (on edelleen aika kirppu) ja kunhan velipojan näyttelysuunnitelmat ovat selvät :)