Että sellainen tiineys....

Eilen oli varattuna Lolalle ultra, tarkoituksena katsoa montako pentua otamme muutaman viikon päästä vastaan... aikamme siinä ultrailtua olimme hämillämme = kohtu tyhjä, ei pentuja.

Siitä kun Lola sitten ponnisti ylös tulvahti takapäästä verensekaista vuotoa pöydälle, asap sanoin että sillä on muuten tulehdus päällä ja pikaisen keskustelun jälkeen päädyimme siihen että leikataan, ei tullut mieleenkään jättää leikkaamatta koska kohtutulehdukset voivat olla hengenvaarallisia.

Niin sitä sitten vaan massu auki ja kohtu ulos, toiveestani aukaisimme kohdunkin leikkauksen jälkeen ja kuten arvata saattaa sieltä löytyi mätää ihan sopivassa määrin mutta kaiken mössön seasta löytyi myös 2 alkioita, niillä oli istukat ja pussit mutta siihen se jäikin, eivät olleet lähteneet kasvamaan halutulla tavalla ja aiheuttivat mitä suurimmassa määrin siis tuon kohtalokkaan tulehduksen.

Nyt on siis pentuprojekti Lola saatu päätökseen, uusia suunnitelmia ei tarvitse tehdä koska Lola on siirtynyt kastraattikerhoon ja Jonnan omaksi :)

Totesin juuri eilen itsekseni että oikeasti olisi ollut kumma jos tämä tiineys olisi päätynyt vaikeuksien kautta voittoon.... 3 astutusta eri kolleilla ja kun vihdoin saadaan tiineeksi ultra näyttää yhtä pentua joka sekin sitten päätyi roskiin, tosin kaksihan niitä siellä loppujen lopuksi sitten olikin.

Harmittaa aika lailla se nyt on selvää, tuplasti harmittaa se ettei samasta paikasta ostettu kolli astu... alkaa hieman keinot tässä loppua kesken kun joutuu koko ajan turvautumaan muiden kollien palveluihin, ei sillä että käyttämissäni kolleissa vikaa olisi ja olen hurjan onnellinen että olen saanut eräänkin syssipojan palveluita käyttää mutta kyllähän se pistää vituttamaan näin suoraan sanottuna ettei oma kallis tuonti tee muuta kuin kääntää kylkeään.... kaikki suunnitelmat kyseiselle siniselle miehelle ovat kuseneet ja olen oikeastaan hanskat tiskiin jo heittänyt ja etsinyt kaikille tytöille toiset sulhot, jos se joskus onnistuu jonkun Jukkapalmun astumaan niin hienoa, odotukset eivät ole suuret.

Mutta näin nyt siis päättyi tämä luku, pääasia on että Lola voi paremmin kun saatiin tulehduspesä pois ja voi tästä hetkestä alkaen nauttia elämästään ilman kiimoja ja juoksuja :)