tiistai 30. syyskuuta 2008

Sääliksi käy...

Nimittäin meidän kissoja ja varsinkin Esme, Pikkusta ja Texiä.

Pikkunen on todellakin päättänyt hurmata Esmen ja yrittää astua sitä koko hereillä olo aikansa, Esme mättää turpaan ja juoksee karkuun ja murisee, joudun aina päiväksi eristämään ne toisistaan ettei tuo mun pieni tyty ole kohta puhki niskastaan.

Pikkusen joikaamisesta ja kurinasta innostuneena sitten Texi on päättänyt auttaa poikaa pulassa = astumalla sitä!!! (oikeasti tämä on huvittavan näköistä kun Pikkunen roikkuu Esmen niskassa ja Texi roikkuu Pikkusen niskassa...juna).
Tästä syystä sitten joudun välillä erottamaan myös Texin Pikkusesta eli loppujen lopuksi Pikkunen joikaa sitten meidän makuuhuoneessa joka tarkoittaa unettomia öitä meille molemmille.. tästä syystä mies on siirtynyt nukkumaan sohvalle (nyyh) koska sen täytyy jaksaa olla päivät virkeänä koneen ratissa. Kissojen takia kärsii siis jo parisuhdekkin :D

Tilasin nyt Esmelle pitkän mietinnän jälkeen homeopaattista apua, katsotaan tuleeko niidenkään avulla neidille kiimaa vai onko tämä kokonaan tuhoon tuomittu ajatus.. jos näyttää siltä että voin työntää homeopaattiset sinne minne aurinko ei paista niin Esme päätyy Paavo sedän luokse leikkuupöydälle. Muutenhan ei olisi mitään ongelmaa pitää sitä leikkaamattomana kun se ei juokse ja on terve mutta se on niin iso stressitekijä meidän Pikkuselle kun se kuitenkin on sen silmissä NAINEN!! :p

Pikkunen oli kaikin puolin "kallis" tuonti ja minun mieleeni niin en ihan heti sitä leikkaisi, sillähän on siis Suomessa tasan 1 pentue.. wuhuu. Mielelläni astuttaisin sitten edes Kitinän sillä ensi vuonna ja miksei Lolankin kunhan sinne asti päästään.. loppujen lopuksi se on helppo kolli silloin kun se ei haista tyttöjä :D Se on minun pieni pusupoika.

Jännityksellä odotan millainen perjantai meille kehkeytyy kun taloon tuleen toinen kolli ja toinen leikkaamaton nainen.. onneksi oven taakse piiloon mutta kuitenkin, huhheijaa! Onneksi minä pääsen viikonlopuksi sitten karkuun Esmen kiukkuamista kun se haistaa vieraat kissat meidän makkarissa.. miehellä on kyllä paremmat hermot ja se ei Esmen kiukuista turhaan stressaa kuten minä :p

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Mielenkiintoista! Haluaisimpa olla kärpäsenä katossa näkemässä tämän ukkosi hermojen kestävyyden viikonloppuna... :D

Meillä nimittäin ainakin voisin kuvitella Mikalla palavan pinnan suht nopeasti tuollaisessa tilanteessa!

Toivotaan että homeopaatit auttaisivat ja saisit sinäkin lehmävauvoja joskus aikaiseksi...