keskiviikko 29. lokakuuta 2008

Angel of Mine!

Tänään 30.10.2008 tulee tasan vuosi täyteen siitä kun minä tein samalla kertaa elämäni vaikeimman mutta helpottavimman päätöksen. Minun kannaltani se oli elämäni raskain teko mutta kissan kannalta helpottavin.

30.10.2007 nukutettiin pois meidän ihana pieni Narsku Narina Natiainen, sininaamio nappisilmä joka syntyi 7 pennun pentueeseen kesällä 2007. Pentuja kuoli matkan varrella 5 ja 2 pientä taisteli elämästään, 15vko:n iässä molemmat olivat vielä elossa kunnes 16vko:n iässä toinen jätti tämän maailman ja minut.

Narina oli maailman valloittavin pieni persoona, eipä ole oikeastaan sanoja kuvaamaan tätä pientä ihanaa tyttöä joka olisi jäänyt kotiin jos sen olisi terveeksi saanut, napatyrästä huolimatta sen paikka olisi sitten ollut kotona mutta valitettavasti Narina oli parantumattomasti sairas. Siitä ei huomannut sairautta edes aamuna jolloin tuon päätöksen tein... 2h ennen viimeistä ell käyntiä Narina söi hyvällä halulla ison kasan possunsydäntä ja leikki hiirellään ennen kuin kiipesi raapimapuun kautta sänkyyn nukkumaan. Sitä varten siirrettiin puu ihan sänkyyn kiinni että se pääsi viereemme helposti, ison pallomahan kanssa kun pieni ei enää jaksanut suoraan sängylle hypätä. Vajaan 3vko:a Narina sairasti, tässä vaiheessa joku voisi jo sanoa että miksi piti niin kauan antaa kärsiä mutta Narina ei kärsinyt, se oli reipas oma itsensä ja kiusasi muita kissoja sen minkä kerkesi, ja ei minä en alkanut sitä eristämään koska ne pöpöt liikkuvat joka tapauksessa puolin ja toisin.

30.10.2007 tein kuitenkin sen päätöksen että joskus tämän on pakko loppua, vaikeaa se oli koska vielä ell pöydällä Narina pyydysti langan pätkää ja kehräsi ja kiehnäsi milloin ketäkin vasten. Mutta nyt vain oli pakko luovuttaa, pelkäsin milloin se muuttaa kammottavaksi taisteluksi ja lopetus pitäisi tehä pikaisesti kissan romahdettua, sitä en halunnut jäädä odottamaan. Kk myöhemmin sain varmistuksen epäilylleni, Narinalla oli FIP:n märkämuoto ja vatsaontelosta oli otettu talteen uskokaa tai älkää melkein 2dl nestettä joka on paljon kun kyseessä on pentukissa.

Narinan lempitavarat ovat edelleen vaatehuoneessa pussissa, siellä ovat säilössä Narskun lempipesä, peitto ja muutamat hiiret, ei vain ole vielä sen vuoro että ne otettaisiin yleiseen käyttöön, ikävä on oikeasti liian suuri siihen. (ja kyllä ne ovat puhtaat ja desinfioidut)
Ehkä joskus tämä ikävä helpottaa tai sitten ei, Narskulla on aina ISO paikka minun sydämessäni.


FIN*DeLaSoul´s Sweet Amber, SIA a
16.07 - 30.10.2007


When I first saw you I already knew
There was something inside of you
Something I thought I'd never find
Angel of mine
I look at you looking at me
Now I know why they say the best things are free
Gonna love you 'til the end of time
Angel of mine
What you mean to me you'll never know
Deep inside I need to show
You came into my life sent from above
Better than a dream, such a perfect love
And I'll adore you 'til the end of time
Angel of mine
Nothing means more to me than what we share
No one in this whole world can ever compare
Last night the way you moved is still on my mind
Angel, angel, of mine
When I first saw you I already knew
There was something inside of you
Something I thought I'd never find
Angel of mine

3 kommenttia:

Outi kirjoitti...

Sateenkaarisillalla jokainen rakas enkelinkevyt tassu ja hännänpää on turvassa, lämpimässä, onnellisessa paikassa. Ilman vaikeita ratkaisuja lemmikkien pitäminen olisi paljon helpompaa, mutta rakkaidensa takia täytyy myös kärsiä. Taas melkein tippa tuli silmään, kun muistelee omia menneitä ystäviä...

Soikku kirjoitti...

OI, otan osaa. Se on aina hirmuisen raskasta kun joutuu luopumaan rakkaastaan.Lämmin ajatus hali teille.

Jenni kirjoitti...

Voi surku tuli mullekin. :( Entistä onnellisempi olen siitä, että velipoika jäi eloon ja minulle.