Kuulumisia ja kuvia

Puuh, vihdoinkin tyhmä ja typerä kasvattaja sai kaikki kissansa ja kasvattinsa ilmoitettua ISROKkiin mutta olihan säätäminen :D En yhtään ihmettele jos näyttelysihteerimme ilmoittaa minulle pian että en mahtunut mukaan... ihan hävettää omasta puolestaan kun piti seilata ja huovata :p Enivei, kiirettä tulee pitämään näyttelyssä, la huollettavana 5 kissaa ja su 6, JIPII!
Tämän lisäksi joudun mitä ilmeisimmin raahaamaan toisena päivänä mukaani pikkusiskoni Noomin joka joutuu elämänsä ensimmäisen päivän viettämään kissanäyttelyssä.. siitä sitä voipi riemu revetä. Onneksi Noomi on jo reipas tokaluokkalainen ja aika helposti tottelevaa mallia että suuria tunteen purkauksia luultavasti ei ole luvassa mutta hieman tylsistynyt 8v lettipää ehkä..

Omia kissojani minulla on la mukana Turo, Pikkunen ja Roope, tämän lisäksi huollan kasvattiani Unskia ja erästä toista herras miestä ;) Su mukana on Turo, Pikkunen, Lola ja kasvattini Unski sekä Sani!! Ja joo..Pikkustahan ei pitänyt enää tuoda mutta en voinut itselleni mitään :D Se on niin nätti poika ja ansaitsee GIC-tittelinsä että pakkohan se on kotinäyttelyyn tuoda...

Pikkusesta puheenollen.. herra on tällä hetkellä kipeänä, yritämme päästä illan mittaan eläinlääkäriin. Pari päivää on ajoittain oksennellut mutta tänään se on ollut ihan tauotonta, ensi avuksi ollaan annettu parafiinia ell kehoituksesta jos suolessa on tukos mutta parafiini tulee saman tien ulos, vesikään ei sisällä pysy joten keikka Paavon luokse on tiedossa. Itse en ole nähnyt että olisi syönyt mitään outoa sisäänsä, Pikkunen hyvin harvoin näitä edes harrastaa mutta koskaanhan ei voi olla varma. Uloste on ollut normaalia vaikka mahassa ei kauheasti ravintoa ole, viime yön valvoin melkein kokonaan ja pidin herraa tuplasturdissa omassa rauhassaan etteivät muut rieku ja pompi toisen päällä. Nyt vain peukut ja varpaat pystyyn ettei mistään vakavasta ole kyse... ja ettei tarvitsisi leikata!

Löysin arkistoista ihania kuvia Koikkiksesta <3
Toinen on niin syötävän suloinen napero, on se vieläkin muttei napero enää, lurppakorva on herran toinen nimi nykyään ja näitä kuvia katsellessa ei voi mitään sille vetutuksen tunteelle... korvan myötä menetin yhden "parhaista" näyttelykissoistani, en menestyksen vuoksi sitä parhaaksi sano vaan sen luonteen. Olen kuitenkin äärimmäisen onnellinen että Koikkis sai pitää molemmat korvansa eikä toista tarvinnut amputoida pois.

Pienen pieni Koikkis ihan vauvvana.

Koikkis uudessa kodissaan eli meillä.

Koikkis Jämsässä näyttelyssä 2005 kesällä.
Kuva: Kaisu Åström