Ratkaiseva Puhelinsoitto...

Uskomatonta.. 1 puhelinsoitto ja asiat on ratkaistu, nyt on hyvä mieli :)

2 tyttöä kyläilee Pikkusen luona piakkoin ja sitten menee pallit Paavo sedän roskikseen!!

Toinen pentue tulee meidän kasvattajanimellemme vaikkei kissa ole minun (muuta kuin hetken aikaa paperilla) ja ei edes asu meillä. Eli kun tuo meidän Esme kaikista ponnisteluista huolimatta on tuollainen vinkura ettei se enää juokse eikä se edes kasva niin pitkän mietinnän ja itkujen jälkeen olen nyt päättänyt että Esme saa olla. Se on meidän pieni kisu josta ei koskaan kasva aikuista tai isoa, tällä hetkellä se on nuorten luokan kokoinen naaras vaikka ikää on jo 1,6kk, tässä kohtaa myönnän siis tappioni ja unohdan sen pennuttamisen. Ja olen onnellinen että pääsin itseni kanssa yhteisymmärrykseen tästä asiasta enkä väännä kättä itseni kanssa joka toinen päivä.

Noh, hätä ei ole tämän näköinen. Esmen kasvattaja Laura tarjosi minulle lainaan Esmen siskoa Evangelinaa eli Evaa. Mietinnän ja erinäisten keskustelujen kanssa suuntaan ja toiseen tulin nyt siihen tulokseen että tartun tilaisuuteen ja astutamme Evan Pikkusella heti seuraavasta juoksusta. Tässä vaiheessa voin todeta että mulla loppuu sanat kesken sen suhteen miten voisin koskaan Lauraa kiittää tarpeeksi!! Tämmöstä ei joka päivä osu kohdalle vaikka olen saanut todeta jo Roopen ja Niahin pentujen aikaan että Lauraa ihanampaa ihmistä ei minun elämästäni löydy. Yhteiset kissat ja yhteinen päämäärä, se riittää kertomaan että Laura on ainakin minulle tärkeä, KIITOS!!