Ei ihan paras aloitus tälle vuodelle...

Menetimme nimittäin 01.01.2010 maailman suloisimman ja ihanimman ruskeanaamio pojan, Arhantin Arif sai kauniit kultaiset siivet selkäänsä klo 18.00 vuoden ensimmäisenä päivänä.

Hirveintä tilanteesta teki sen että jouduin ilmoittamaan kesken uuden vuoden vastaanoton Lauralle että Aatu ei voi hyvin ja nyt on joku pahasti vialla, se ei syönyt, oksensi, ei jaksanut liikkua, sylki ja kuola valui ja se joi paljon mutta kuivui koko ajan ja oli hurjan väsynyt :(

Klinikalla sitten peli selvisi kun saimme Aatun boksista ulos, se oli jo aivan keltainen eli maksasta kyse :( Ei siinä paljoa enää voinut tehdä mitään, itku kurkussa soitto Lauralle ja puhelin ell kouraan, onneksi hän selitti ja selvitti tilanteen Lauralle kun minä keskityin pitämään Aatua hyvänä, jotenkin arvasin että tyhjän boksin kanssa tullaan kotiin :/

Se meni loppujen lopuksi niin nopeasti ettei siinä ehtinyt reagoida kunnolla, silti ei voi olla ajattelematta että jos olisin huomannut keltaisuuden kotona aiemmin olisiko voinut jotain vielä tehdä vaikka ell mukaan keltaisuuden tullessa alkaa olla apu aika turhaa....

Toivon koko sydämestäni että Aatulla oli viimeisinä päivinä hyvä ja onnellinen elämä meillä, emmehän me sen omistajia olleet mutta yhtä rakas se meille oli kuin kaikki omatkin, hurjan suloinen ja ihana kissa. Lauran puolesta tuntuu vain aivan hurjan surulliselta eikä sanat riitä kertomaan miltä tuntuu ja mitä mielessä pyörii.

Valitsin Aatulle kauniin pienen uurnan muistolaatalla jossa Laura saa sitten rakkaansa kotiin kun se avauksesta toimitetaan Vernaan tuhkaukseen.

Hyvää matkaa rakas pieni!