.: Ystäväni Emmeli

Aika menee niin hurjaa vauhtia eteen päin ettei typärä kasvattaja edes muistanut että viimeisimpien kahden pentueen synttäritkin menivät ohitse kuin hurrikaanit... anteeksi kauheasti, en ole teitä kuitenkaan unohtanut joten hurjan suuret synttärionnittelut sekä BeeGee että Roxette laumalle, olette jo yksi vuotiaita riiviöitä ;)

Onneni on ollut yksi BG-kakara täällä kotona, meidän koven onnen lapsi Emil Emmeli Nokinenä!

Emmelin alku elämälle ei ollut helppo, se syntyi pentueen pienimpänä eikä se ensimmäiseen 2viikkoon kasvanut kuin 100g, siinä missä siskot ja veljet painoivat 3vko:n iässä vajaan 300g ja ylikin oli Emmeli ylittänyt juuri ja juuri 200g rajan, se oli pieni ja joka aamu pelättiin onko Emmeli enää elossa ja ainahan se oli, reippaana ja pontevana pikku ukkona joka sai lisämaitoa pullosta ja jota se oppi imemään sillä sekunnilla kun tutin suuhun sai, fiksu mies!!

Emmeli oli ensimmäinen joka oppi kiinteän ruuan ja voi että se oli nannaa, naama ja nenä täynnä ruokaa mutta sinne upposi vastikkeeseen sotkettu ruoka aina kun sitä tarjottiin.

Jo pienestä pitäen Emmelin silmät olivat ongelmalliset, ne olivat syvällä ja pienet, ne rähmivät ja tulehtuivat ja silmiä hoidettiin yli luovutusiän... jossain vaiheessa kasvua silmäluomat päättivät kääntyä rullalle tuplasti, ei riittänyt että ne kääntyivät sisään päin mutta ne kiertyivät vielä poikittainkin rullalle. Kokeiltiin lääkkeitä mutta parhaaksi todettiin homeopaattiset silmätipat ja suun kautta annettavat rakeet, leikkausta odoteltiin mutta sitä ei koskaan tehty :)

Kun Emmeli kasvoi kävi selväksi ettei siitä tule koskaan isoa kissaa, nytkin yli vuoden ikäisenä se on nuorten luokan kissan kokoa ellei pienempikin, se on meidän pieni suuri mies. Ei riitä ongelmat silmissä ja koossa vaan vielä päälle lykättiin ongelmat alapäässä mutta onnistuneesti Emmeli menetti pallinsa viime vuonna. Emmeli on hurjan tarmokas kissa, se touhuaa päivät pitkät omiaan, leikkii ja sisustaa, juoksee rallia milloin kenenkin kanssa, kiusaa ja riekkuu muiden niskoissa, komentaa koiraa, komentaa meitä ihmisiä, istuu sylissä, keikkuu olkapäällä... se on aivan täydellisen rakastettava otus ja se on minun iki oma.

Emmelille oli tarjolla ottajia mutta niin vain kävi että kotiin se jäi, en ole katunut, olisi elämä hyvin tylsää jos ei Emmeliä olisi, kasvatukseenhan siitä ei ole ja tarkoitus ei ollut kasvattaa kastraattien määrää kotona mutta joskus näin vain käy, Emmelin paikka on täällä, meidän luona ja meidän perheessä.

Kun Emmeli täytti 5kk sen silmäongelmat hävisivät sinne mistä ne tulivatkin, silmäluomet kääntyivät normaaleiksi, silmät eivät vuotaneet, eivät rähmineet eivätkä muurautuneet umpeen, ja kertaakaan tämän jälkeen ei ole Emmeliä eläinlääkärissä käytetty silmien takia, ei kertaakaan!! Pienet ne ovat ja syvällä kallossa, aivan kuten isällään ja yläluomen karvat tuppaavat kääntymään silmään mutta ne leikataan aika ajoin jotta vältetään silmien hankaus ja vuoto, vilkkuluomat tulevat hieman esiin mutta sama vaiva on isällään.

Emmeli on kerran käynyt arvostelussa näyttelyssä ihan siksi että tahdoin kuulla mitä siitä ollaan mieltä, harmiksemme tuomariksi osui tuomari joka ei tykännyt sinä päivänä mistään.. Emmelikin oli pehmeä kissa...?? no onhan se vähän pehmeä kun se turkki on kuin pumpulia ja sillä on tuota roikkuvaa extra nahkaa vähän siellä täällä :D sain kuitenkin kuulla että silmiä ja kroppaa lukuun ottamatta se on ihan kiva kissa..jepjep ja tämä riittääkin, Emmelin paikka on kotona.

Vuoden olen saanut nauttia tämän ihanan nappulan olemassa olosta ja toivon että edessämme on monta yhtä ihanaa ja mukavaa vuotta mutta me mennään päivä kerrallaan!

Emmeli helmikuussa 2010