Väinö Väinö missä on se Väinö...

Kävin tänään morjestamassa Leo Leijonaa (okei, tunnustan, tämä oli jo itse asiassa toinen morjestuskeikka sitten luovutuksen....).

Lei aka Väinö on kasvanut isoksi pojaksi vaikka se meiltä lähti vasta vähän yli 2vko:a sitten, komeaksikin pikku mies on tullut. On todella ihanaa käydä katsomassa tuotoksiaan ja seurata niiden kasvua. Leo onkin nyt ainoa jonka kasvua ja kehitystä voin seurata näin läheltä, toki näen kaikista kasvateistani aika ajoittain kuvia ja kuulumisia mutta onhan se eri asia kuin livenä face to face. Toki Mörköäkin näen jatkossa paljon, ensi viikonloppuna ekan kerran sitten luovutuksen kun ahtaudun Hannelle ennen Tallinnan reissua yökylään kissoineni (tai siis Roopen kanssa...)

Leo on hienosti oppinut talon tavoille ja löytänyt turvapaikan ja unikolon Tigon tuuheiden karvojen joukosta, on perin liikuttavaa katsoa kuinka herra 4kk survoutuu tummiin karvoihin kerälle ja kuinka kärsivällisesti vanha herra 18v antaa lapsen etsiä sopivan paikan johon käpertyä nukkumaan.

Mutta kyllä sen samalla taas huomaa mikä vaikutus ja auktoriteetti perheen vanhalla herralla Tigolla on tuohon nuoreenkin polveen, ei tarvinnut Leon kuin kävellä Tigon hännän päälle niin yksi katse sai pienen miehen perääntymään ja katsomaan jalkoihinsa :D

Leo on hienosti myös tottunut muihin kissoihin ja Tatu Maun kanssa ne painavat peräkkäin villissään ja riekkuvat keskenään, ihanaa huomata ettei tottumiseenkaan sitten loppujen lopuksi mennyt kuin vajaa viikko!!

Luonteeltaan Leo on edelleen pennuista ihanin (minun mieleeni), se surisee, pörisee ja keikistelee pelkästä katseesta ja mennä viipottaa häntä pystyssä joka paikkaan.

Leo pääseekin sitten keikistelemään kk päästä Hyvinkäälle jossa se tekee siskonsa Mörön kanssa debyytin näyttelyissä! Jännittää tässä jo itseäkin... :)